Jatkoa viime jaksosta... Mihinkäs se jäikään!? Ai niin, siihe, mis ne on tekees taas lasta :) Tyttösen nimeksi tuli Eva... Ja sen 'Petrin' oikea nimi on Daniel.

Seuraavana aamuna:

Lily oli juossut oksentamaan kesken aamupalan. "Ääh! Taas se alkaa", hän huokaisi onnellisena. "Kun äsken sain prinsessa Ruususen, toivon toistakin prinsessaa." Ja taas kerran Danielin ääni kuului - tällä kertaa keittiöstä. "Kultaseni! Se on Prinssi! P - R - I - N - S - S - I - !"

Kun Lily oli varma ettei enää oksentaisi, hän nousi ylös, siivosi vessanpöntön ja tepasteli näreissään miehensä luokse. "Jaahas! Pitääkö meidän taas vääntää kättä tästä!?" hän huudahti ja nyrpisti nenäänsä Danielin alusvaatteille. "Ja sivumennen sanoen, vaihtaisit alusvaatteesi joskus! Niin - että pitääkö meidän taas tapella tästä!?" Daniel nyökkäsi ja hymyili ilkikurisesti. "Kääri hihasi, POJU!" Lily huudahti ja aloitti leikkimielisen tappelun miehensä kanssa.

"Prinssi muka..." Lily jupisi kun latoi vihanneksia kuppiin. "Tästä mieheni tilaamasta chili con carnesta tulee niin tulista, ettei hän unohda sitä ikinä!" hän ajatteli kostonhimoisesti. "Taidanpa vielä polttaa tämän pohjaan", hän mietiskeli.

Lily oli tehnyt toisenkin annoksen chili con carnea - perheelleen - vähemmän maustettuna. "Äiti, tämä ruoka on erittäin hyvää!" Antti kehuskeli. "Kiitos, kultaseni." Lily sanoi. "Sinä osaat kiittää ruuasta, kun taas TOISET SIAT EIVÄT OSAA!" hän huudahti, katsahti rumasti Danielia ja näytti tälle myös rumaa sormimerkkiä, jota Dan ei nähnyt, mutta lapset henkäilivät kauhistuneina.

"Niin, avioliitto on erittäin hieno asia. Kyllä, kyllä se on", Dan sanoi kun näki Antin epäilevän ilmeen. "Se on hieno asia, koska sillä löydät itsellesi elämänkumppanin, jota rakastat koko loppuelämäsi -" Dan keskeytyi kun Antti tirskahti. "Niin? Mikä niin hauskaa on?" hän sanoi pahastuneena. "S-sitä vain, että minä en osaa kuvitella itseäni naimisissa", Antti huudahti ja purskahti raikuvaan nauruun ja hänen ystävänsä naureskeli myös.

Antti odotti niin kauan kunnes hänen ystävänsä oli lähtenyt, kipitti makuuhuoneeseen, varmisti ettei ketään ollut lähettyvillä, koska hänen vanhempansa paheksuivat sängyllä pomppimista. Vanhempia ei näkynyt, joten hän loikkasi sängylle ja alkoi pomppia. "Hii!! Hiiihhhiiii!" hän huudahti, mutta Lily kuuli huudon ja riensi huoneeseen. "Nuori mies! Miksi sinä pompit sängyllä, vaikka sinua on kielletty tekemästä sitä?" hän katsoi Anttiin ankarasti, ja Antti kohautti olkiaan. Lily huokaisi ja riensi jatkamaan ruuanlaittoa.

Kun he olivat syömässä, Lily tunsi tuttua pistelyä vatsanpohjassaan. 'Jes!' hän ajatteli. Hän nousi tuolilta juuri sopivasti näkemään mahansa pompahtavan suuremmaksi. "Ihanaa! Nyt ei tarvitse mennä töihin!" Lily huokaisi onnellisena silmät säihkyen. "Mahtavaapa mahtavaa...", hänen miehensä totesi vieressä.

Eva kasvoi samana iltana taaperoksi. Pienen muodonmuutoksen jälkeen hänestä tuli aikas söpis, vai mitä luulette?

Isi päätti opettaa Evan kävelemään. Ensimmäiseksi Eva istui uppiniskaisesti paikallaan, eikä suostunut liikkumaan minnekään. Lopulta kun Dan oli lahjonut Evan, että tämä saisi synttärilahjaksi oman huoneen, tämä viimein suostui tulemaan isin syliin. Monen tunnin harjoittelun jälkeen Eva oli oppinut kävelemään ja juoksi lutraamaan vessanpöntön vedellä.

Ja tässä on uusi perheenjäsen; Andreas! Antti oli aivan innoissaan uudesta pikkuveljestä - hänen mielestään tytöt olivat 'mälsiä', koska niitten kanssa ei voi leikkiä autoilla, eikä ne ymmärtäis siitä mitään. Tälle Andreakselle hän voisi opettaa kaiken autoista.

"Taidanpa laittaa Andreaksen kehtoon", Lily tuumasi. "Minun täytyy kohta lähteä töihin, ja lastenvahti - aah! Siinä hän jo onkin!"

"Olepas kiltisti, Antti!" Lily huusi ennen kuin avasi oven ja astui autoon. Hän rullasi vielä auton ikkunan alas ja huikkasi: "Jääkaapissa on sitten porsaankyljyksiä, jos tulee nälkä! Hei sitten! Tulen kolmen aikaan takaisin!"

Dan astui ovesta ulos ja jupisi: "Heihei vaan sulle, kotihirmu; ei tuu ainakaan ikävä vähään aikaan." Antti katsahti isäänsä otsa rypyssä. "Mitä sanoit äidistä?" "E-en mitään", Dan sanoi. "Tai - no - hän on niin henkeäsalpaavan kaunis." Antti katseli isäänsä vielä huolestuneemmin. "Äiti? KAUNIS?", hän räjähti nauramaan. "Oletko aivan varmasti kunnossa, isä? Ettei vain ole kuumetta?"

Lilyn saapuessa töistä Dan ehdotti vielä yhtä lasta. "Sopiihan se", Lily sanoi hiljaa. "Mutta tällä kertaa se on prinsessa!" "Gggrrr... Niinhän sinä luulet", Dan hohotti ja kellisti Lilyn sängylle.

Lily nukkui muutaman tunnin - hän oli niin väsynyt sen kaikenmaailman peuhaamisen jälkeen. Kun hän nousi sängystä, hyvä ettei kaatunut siihen paikkaan. Sitten hänelle iski huono olo. "Taisi tuottaa tulosta", hän huudahti innoissaan oksennusten välissä. "Kultaseni! Onko kaikki hyvin?" Dan huusi makuuhuoneesta. "On! On!"

"Kotihirmu..." Dan jupisi juuri kun Lily astui huoneeseen. "Mitä sanoitkaan?", Lily kysyi ja rypisti otsaansa. "En mitään... En niin yhtikäs mitään..." Dan tuumasi.

Seuraavana aamuna Lily opetti Evaa puhumaan. "Tuttipullo on sellainen asia, josta saat maitoa, ja maitoa voi juoda!" Eva tuijotti vähän aikaa äitiään, kunnes sanoi: "Maito - pullo?" "Oikein hyvä, paitsi että se ei ole maitopullo, vaan tuttipullo. No, sitten sano nalle -" "Nalle", Eva sanoi kuuliaisesti. "Oikein hyvä! Sitten sano äiti!" 

Eva katseli mattoa, seiniä ja kattoa kun huusi: "Ei sano! Ei sano tuolle! EIJEIJEIJEI!!" Lily huokaisi. "No hyvä on! Sano sitten potta." Tässä kohdin Eva loi mitä syvimmän halveksuvan katseen äitiinsä. "Ei sitten... ei sitten..."

Kun Lily opetti prinsessaansa puhumaan, Dan päätti kohottaa kuntoaan. Hän avasi radion ja kävi jumppaamaan. "...ja yks, ja kaks, ja kol, ja nel. Kädet ylös! Polvet alas! Niska jäykäksi..."

Antti luki mielenkiintoista kirjaa roboteista, mutta naureskeli samalla kun kuuli isänsä ähkivän kun yritti kohottaa kuntoaan.

Kun Eva oli oppinut puhumaan, Lily nappasi pöydältä tämän päivän lehden, jonka oli jo lukenut ja lähti viemään sitä roskikseen. Keskellä pihamaata hänen vatsanpohjaansa nipisteli - taas! "Nyt saan yrittää uudestaan toista prinsessaani!" Lily lirkutti. "Oma pieni prinsessani siellä, niin."

Samana iltana oli Evan syntymäpäivä. Aika viehkeän näköinen nuori neiti. Toivon totisesti, että hänelle tulevat samanlaiset kissansilmät kuin Lohelan Evalla. Nyt takaisin tarinaan. Eva oli ottanut palan kakkua, kun hoksasi isänsä. Hän käveli Danin eteen ja sanoi: "Isi, missäs se minun huoneeni on?" "Se on tehty jo, kultaseni. Etsi se, niin löydät sen."

Samana iltana kasvoi myös Daniel. Hiusten muodonmuutoksen jälkeen hänestä tuli myös aika söpö. Ei ehkä ihan yhtä söpö kuin mitä Eva oli, mutta söpö kuitenkin.

Dan päätti opettaa Andreaksen puhumaan, ja Eva salakuunteli ja pesi samalla kakkulautasta.

"Sano isi", Dan sanoi Andrelle. "Iisi?" "Hmm..." Dan mietti. "No, kaipa se kelpaa... Sanohan sitten tuttipullo", Andreas katseli pottaa, osoitti sitä ja katsoi isäänsä kysyvästi. Dan naurahti. "Ei, ei se ole tuttipullo. Tuttopullo on sellainen josta sinä juot..." "Aa! Uuttipul?" Andreas sanoi ja väläytti söpön hymyn.

"No vaikka sitten niin", Dan huokaisi.

Kun oli saanut tarpeekseen salakuuntelusta, Eva kipitti olohuoneeseen peilille ja vaihtoi hiustyyliään. Hän lyhensi kiharaisia hiuksiaan radikaalisti. Hän päätti myöskin vaihtaa yöpuvun arkiasuun. "Yök... Kukkapaita ja vihreät housut. Pyydän äitiä ostamaan minulle toisenlaisia asuja.", hän soperteli. Hän juoksi alakertaan hakemaan lisää kakkua, kunnes muisti, että olikin siivonnut sen pois.

"Voi minua tyhmää!" hän huudahti ja löi kädellä otsaansa. "Joku sitten osaa olla idiootti." "Aivan, ja se olet sinä, Eva!" Antti oli hypännyt kulman takaa esiin ja naureskeli Evan hämmentyneelle ilmeelle. Eva jäi miettimään, missä välissä hänestä oli tullut idiootti.

Lily oli ollut nukkumassa koko ajan Antin huoneessa, kun ei ollut jaksanut raahautua omaan makuuhuoneeseensa. Yhtäkkiä hän heräsi vatsassa polttelevaan kipuun. "Taasko tämä sama rääkki", hän huusi. Eva ja Antti juoksivat huoneeseen kun kuulivat äitinsä rääkyvän, kiljuvan ja huutavan. "Äiti, ollaanko me -" Eva sanoi, "- tehty mitään..." hän lopetti hiljaisella äänellä. Antilla taas oli toisenlainen asenne.

"Sieltä tulee tietenkin pieni poika. Toinenkin pikkuveli minulle", hän sanoi perin itsetyytyväisellä äänellä, mutta lopetti, kun Eva mulkaisi häntä rumasti. "Sieltä tulee kyllä pikkusisko minulle."

Loppujen lopuksi sieltä tulikin poika, jonka nimeksi annettiin Christian, ja Antti katsoi Evaa mitäs-minä-sanoin -katseella. Eva tuhahti ja pyyhälsi pois huoneesta.

Nyt Evan luonne. Neiti on siisti; 5, sangen menevä; 5, toimelias; 6, leikkisä; 6 ja kiltti, 5.

 

Tässä on sitten heidän talonsa kaikkine huoneineen. Ei ole kovin iso kylläkään, mutta riittävän iso kuusi-henkiselle perheelle.

 

Tässä on sitten Antti, joka kasvoi teiniksi. Yyh, minkä näköinen. En ottaisi häntä perijäksi, enkä voisikaan koska tämä on adoptoitu.

Antti pitää mustahiuksisista naisista, jotka meikkaavat, mutta todellakin inhoaa hajuvettä, koska ne kutittavat nenää. Antin tavoite on tieto.

Antti on siisti; 5, menevä; 9, toimelias; 6, vakava; 3 ja marisija; 3.

Seuraavassa osassa näemme kun Eva kasvaa, ja samoin Andreaksen ja Christianin kasvamisen, ja luultavasti myös Lilyn vanhenemisen.

Hauskoja lukuhetkiä!

Lily