Lily Callan oli hyvin varakkaan perheen vanhin lapsi. Häntä lellittiin, ja hän sai aina kaiken mitä halusi.  Asuessaan vanhempiensa luona, maatessaan sängyssään kahdeksantenatoista syntymäpäivänään, hän odotti äitiään ja ísäänsä, jotka toivat hänelle yleensä erittäin kalliin lahjan. Kop kop! "Sisään!" huusi Lily. Hänen äitinsä tuli syntymäpäiväkakku edellä huoneeseen. "Hyvää syntymäpäivää, kultaseni", hänen äitinsä sanoi hymyillen. Lily katseli uteliaana pikkusiskoaan joka oli myös tullut huoneeseen - ja hänellä oli kirjekuori kädessään. Lilian astui eteenpäin ja antoi kirjekuoren Lilylle hymillen leveästi. Lily avasi kirjekuoren, ja löysi sieltä rahaa, 20 000 simeleonia. Hänen suunsa loksahti apposelleen. "Ä-äiti! Onko tämä m-minulle?" hän kysyi epäuskoisena. Äiti vain hymyili ja nyökkäsi. "Saat tehdä sillä mitä haluat, kultaseni." Lily juoksi heti tietokoneelleen etsimään vapaata tonttia, johon saisi rakennettua kartanon. Hän selaili vapaita - tyhjiä - tontteja. "Liian pieni... Vieläkin liian pieni", hän mutisi, "haa! Nyt tärppäsi! Tämä maksaa tosin 15 200 simeleonia, mutta mitä siitä." Hän oli juuri ostanut tontin, kun hänen äitinsä astui sisälle. "Kultaseni, muistinko sanoa, että me emme enää anna sinulle rahaa, vaan sinun täytyy tienata sitä itse?" Lily aukoi suutaan tyrmistyneenä. Juuri kun hän oli ostanut ison tontin. Lily päätti lähteä tontille ja jäädä asumaan sinne.

Lily oli saapunut tontilleen. 'Tämä on kyllä iso', hän ajatteli, 'mutta kun teen tarpeeksi töitä, nain rikkaan miehen, niin sitten voin rakentaa niin ison kartanon kuin haluan.'

Neitokaisen tavoite on suosio, ja hän haluaisi päästä sotilasuran huipulle. Hän haluaisi mustahiuksisen miehen, toki omilla hiuksilla varustettu mies myös kävisi, mutta hän ei todellakaan haluaisi miestä joka löyhkäisi hieltä! Neiti on siisti (7), menevä (5), toimelias (5), vakava (3) ja kiltti (5).

"Näillä 4 800 simeleonilla ei saa kyllä yhtikäs mitään", hän puuskahti näreissään ja vilkuili otsa kurtussa rahojaan, jotka odottivat hänen taskussaan vain käyttämistä.

"Tämmöinen pieni koppiko vain?" Lily puuskahti kun oli tehnyt sellaisen talon minkä niillä rahoilla saisi. "No, onhan tämä tyhjää parempi." Hän astui taloon sisälle, ja löysi oikein mukavan kirjan ruuanlaitosta.

'Töitä pitää hankkia', Lily ajatteli. Hän otti maasta tilaamansa sanomalehden ja etsiskeli hänelle sopivaa työpaikkaa. "Ei... ei, lääketiedettä... Potilaat kuolisivat kun näkisivät minut lääkärintakki päällä...", hän mutisi. "Ei... ei tämäkään. Noh, ei löytynyt sotilasuran töitä, mutta tästä saa parhaimman palkan." Hän soitti Veronalan tiedekeskukseen ja tiedusteli, olisiko lehdessä ollut työpaikka vielä vapaana. Ilokseen hän sai kuulla, että hän oli ainoa hakija.

Ennen kuin Lily ehti sisälle taloonsa, hän huomasi, että naapurit olivat tulleet toivottamaan hänet tervetulleeksi naapurustoon. Muista hän ei välittänyt, mutta huomasi, että Regina Tiihosella oli mielenkiintoista sanottavaa. "Niin, minusta olisi mukavaa, jos pääsisi avaruusaluksella kuuhun. Olen aina halunnut käydä kuussa!" Regina kertoi innoissaan Lilylle. "Hmm.. hauskaa, että se on sinusta mukavaa...", Lily sanoi muissa maailmoissa. Valkopukuinen nainen - jonka nimeä Lily ei tiennyt - ei tiennyt, kannataisiko kaveerata tuollaisen köyhän ihmisen kanssa. Hän päätti että ei, koska lähti kävelemään kotiinsa.

Lily päätti lähteä miehenmetsästykseen, ennen kuin olisi liian vanha siihen. Hän kutsui taksin ja astuessaan taksiin hän sanoi: "Tyylikeilaradalle, kiitos!" Kuljettaja nyökkäsi ymmärryksen merkiksi.

"Jiihaa! Nyt tulee kaato!" Lily huudahti kun sai pallon vierimään hyvässä kaaressa kohti keiloja. "Äähh... Vain kolme kaatui..." Hän otti uuden pallon ja kokeili vierittää sitä, mutta se jäi hänen sormiinsa kiinni ja lennähti päin turvakameraa (millä tämä kuvakin on otettu.) Hän laittoi käden suulleen. "Hups... Ei ollut tarkoitus", hän sanoi ja punastui heleästi.

Lily oli tutustunut stadilla mieheen, jonka nimeä en muista. (Olis pitäny laittaa se nimi muistiin!) Kutsun tätä miestä nyt Petriksi - :D -. Lily huomasi, että miehen pystyi hurmaamaan helposti, ja käytti tätä hyväkseen. "Voi, kun sinä olet oikein komea", hän lirkutteli Petrille siinä toivossa, että tämä rakastuisi häneen. Petri oli oikein mielissään, mutta joutui lähtemään kotiin kun Lilyn kimppakyyti saapui. "Hei, nähdään taas joskus", Petri huikkasi ennen kuin lähti pihasta. Lily taasen vaihtoi työvaatteet päälleen ja asteli autoa päin ajatellen Petriä ja sitä, minkälaisia heidän lapsistaan tulisi, jos - ja vain jos - he menisivät naimisiin.

"Auts!" hän huudahti. Hän oli kävellyt vahingossa ovesta ohi ja törmännyt autoon. Kuljettaja tärisi naurusta etupenkillä, ja loi hymyilevän katseen Lilyyn.

Tullessaan töistä Lily suorastaan lensi puhelimen ääreen ja soitti Petrille. "Haluaisitko tulla meille?" hän kysyi siirappisella äänellä. "Totta kai, Lily", vastasi Petri toisesta päästä yhtä siirappisella äänellä.

Kun Petri saapui, Lily riensi häntä vastaan ja halasi pitkään. Päästyään sisälle hän pyysi Petriä treffeille kanssaan. Petri vastasi kyllä naama säteillen. Lily hyökkäsi hänen kimppuunsa ja suuteli tätä hellästi. Petri oli aivan häkeltynyt siitä, että noin kaunis nainen halusi olla tällaisen rumiluksen kanssa.

Lily oli pyytänyt Petriä muuttamaan luokseen, ja tämä oli suostunut mielihyvin. Petri oli ollut vielä niin hyvällä tuulella, että Lily oli mennyt kihloihin hänen kanssaan. (Näistä ei ole valitettavasti kuvia - ne on hävinny.) Samana iltana Lily raahasi Petrin ulos ja rakennusmiehet valtasivat hänen mökkinsä - purkivat sen ja rakensivat uuden talon tilalle. Ai niin, Petri toi mukanaan 19 000 simeleonia. Lily oli ollut niin tyytyväinen uuteen taloonsa, että pyysi Petriä menemään naimisiin hänen kanssaan. Petri suostui tähänkin, josta Lily riemastui.

(Huomatkaa, että molemmat ovat vaihtaneet hiustensa tyyliä.) Lily oli juuri tullut töistä kotiin ja riensi rentoutumaan sänkyynsä pitkän työpäivän päätteeksi. Petri seurasi häntä sinne, ja Lily ilahtui, kun sai seuraa. Hän kysyikin mieheltään, että voisivatko he tehdä lapsen, ja Petri vastasi myöntävästi.

"Hihhihiii!" Lily kikatti kun he olivat täydessä touhussa peiton alla, ja Petri selätti hänet nurin pitkän leikkimielisen painimisen jälkeen.

Seuraana aamuna aikaisin, monta tuntia ennen kuin hänen piti lähteä töihin, Lily oli tehnyt itselleen aamupalaa, mikä oli vähän palanut. Kesken syömisen Lilylle tuli kauhean huono olo ja hän nosti käden suulleen, mutta tunne meni ohi ja hän jatkoi syömistä. Syötyään annoksen hänelle tuli taas huonon olon tunne, tällä kertaa pahempi, hän nousi ylös ja juoksi käsi suun edessä vessaan.

'Onkohan tämä vauva?' Lily ajatteli. 'Minusta olisi mukava saada oma äidin pieni tomaatti.' Hänen ajatuksensa keskeytyivät kun hän oksensi taas. 'Toivottavasti se on tyttö', hän ajatteli salaa mielessään.

Saako hän oman äidin pienen tomaatin? Onko se tyttö vai poika? Se selviää ensi osassa.