"Urggh! Kohta lentää #!?@}#" Lily kiroili ja vaikeroi hädissään. "Äiti! Miksi sinä kiroilet?" Eva huudahti. Hän oli tullut keittiöön hakemaan keksipussia, mutta unohti koko asian, kun kuuli äitinsä kiroilevan. "Sinä et tosiaan näytä kovin hyvää esimerkkiä minulle ja veljilleni." Hän tuumasi.

Lily huokaisi. "Häivytkös nyt siitä, tyttö! Minulla on huono olo ja haluan heti -" Lily juoksi vessaan käsi suun edessä. "- vessaan."

Antti oli päättänyt auttaa siskoaan tekemällä hänen kotitehtävänsä. "Hmm... Mietitäänpäs... Kyllä! Se on verbi... tai adjektiivi... tai sitten... olkoon sitten numeraali!"

"Nuori mies! Miksi sinä teet pikkusiskosi läksyjä kun sinulla on omatkin tekemättä?!" "UAAAKH!!" Antti huudahti. "Niin, miksi teet siskosi läksyjä, kun sinulla on omatkin - KESKEN!" Lily tiukkasi. "Niin, no... öh... tuota... noin, niin..."

Samana iltana oli vielä Christianin iltapesun aika. "Aijaijai... Kuules, kultsimussukka, jos sinä nyt noin riehut, niin enhän voi pestä sinua." "Kuu -pluu!"

Seuraavana päivänä koulusta tullessaan Antti oli tuonut ystävänsä Sirjan kotiinsa ja päätti saada tästä tyttöystävän. Lily katsoi nuorten touhua vähän paheksuen, kunnes muisti, että oli itse ollut pahempi tuossa iässä. Antti otti ensimmäisen askelen ja suuteli ensisuudelmansa. "Oih!" Sirja kikatti. "S-se oli ihanaa!"

"Haluaisitko että seurustelisimme, hanípuppeli?" Antti kysyi. "Oi, se olisi aivan iiihanaa, kullannuppuseni", Sirja huokasi. "Yääkh, ällöä!" Eva huudahti, kun oli tullut salakuuntelemaan oven läpi.

"Kuulitko jotakin, hanipuppelini?" Antti kysyi äkkiä, ja Eva pidätti henkeään. "Ei, en minä kuulluut yhtään mitään", Sirja tokaisi, mutta Antti katseli silti epäluuloisena ympärilleen.

"Oijoi! Nyt siis selvisi pahoinvientieni syy!" Lily tokaisi, mutta Eva huudahti: "VOI EI! EI KOLMATTA PIKKUSISARUSTA!!!"

"Nyt kuulkaas kohotetaan kuntoa yhdessä, lapset!" Daniel huudahti. "Ja Lily myös mukaan."

"Äiti ei osaa enää juosta!" Eva hihitti, ja Lily mulkaisi tätä pahasti. "Yritäppä itse juosta kuusi kiloa ylimääräistä mahassasi, luulen että et pitäisi!"

Andreaksesta tuli lapsi. 'Heh hee', Eva ajatteli. 'Tuota voikin kiusata, eikä se ehdi tajuta mikä siihen oikein iski'.

"Minä - minä taidankin tästä lähteä vessaan - tekemään - tekemään asioitani." Andreas sopersi. 'Yritä nyt tässä sitten olla herrasmies kun sisko on apina ja isoveli ei mitään geneettistä sukua.' Hän ajatteli.

"Hiihoo! Jospa nyt saisin sen pikkuprinsessan!" Lily huudahti ja Eva juoksi paikalle. "Mitä! Mitä, onko sinulla jotain hätänä kun huusit?" "Ei, ei mikään ole hätänä, prinsessaiseni, ei mikään." Lily sanoi lempeästi ja silitti hänen hiuksiaan.

'Onkohan äidillä kaikki kotona?' Eva ajatteli. 'Toissailtana hän huusi minulle, ja nyt hän silittelee hiuksiani. Taidanpa pyytää isää tilaamaan äidille ajan kallonkutistajalle.'

SEURAAVANA ILTANA

"Auts! AIJAIJIAI!" Lily huudahti. "Hyvä äiti!" Eva huudahti. "Pystyt siihen", Andreas kiljui ja hyppi nyrkkiään puiden. "Kuules, Ande, vaikka oletkin poika, niin ei sinun tarvitse hyppiä kuin jokin paviaani." Eva tiuskaisi veljelleen. "No, itse käveletkin kuin gorilla." Andreas röhötti.

"Tässä, lapset", Lily selitti, "on uusi pikkuveljenne... hmm." "Rodrige?" "Arthemis?" "Dean?"

"Dean! Hyvä, Andreas! Pikkuveljenne nimi on sitten Dean." Lily sanoi haltioissaan. "Pieni kultsumussukkani, oma pieni sinappiseni", Lily jäi lepertelemään ja Eva pyöräytti silmiään.

Tässä on äitinsä sylissä on sitten vähän myöhemmin samana päivänä taaperoksi kasvanut Christian. "Oi, sinäpä olet jo iso poika", Lily sanoi. "Hyvä että sylissä jaksan pitää!"

"Äitii!" Eva huusi ja juoksi huoneeseen. "Antti kiusaa!" Lily laski Christianin maahan ja sanoi: "Miten niin kiusaa?" "No, no, se sanoi, että kun menen yläasteelle, niin seiskoilta työnnetään pää vessanpöntöön." Eva huudahti ja purskahti itkuun. "Kukaan, ei niin kukaan, kiusaa minun pikku prinsessaani." Lily huusi.

"Noniin, kultaseni. Minulla kun on tässä vähän vapaata aikaa, niin voinkin opettaa sinut kävelemään." Christian taputti innoissaan käsiään ja nauroi. "Niin, se on hauskaa, eikö vain?" Lily sanoi ja iski silmää. "Miksikäs Dean muuten on tuolla lattialla? DANIEL! Vie Dean sänkyynsä, ja HETI!" "Kyllä, korppikotkani." "Mitä sanoit?" "En mitään..."

Osa jäi vähän lyhyeksi, mutta ensi kerralla tulee muutamaa osaa pidempi.

Taas kerran nauttikaa siitä mitä luette.

Lily

Jatkoa viime jaksosta... Mihinkäs se jäikään!? Ai niin, siihe, mis ne on tekees taas lasta :) Tyttösen nimeksi tuli Eva... Ja sen 'Petrin' oikea nimi on Daniel.

Seuraavana aamuna:

Lily oli juossut oksentamaan kesken aamupalan. "Ääh! Taas se alkaa", hän huokaisi onnellisena. "Kun äsken sain prinsessa Ruususen, toivon toistakin prinsessaa." Ja taas kerran Danielin ääni kuului - tällä kertaa keittiöstä. "Kultaseni! Se on Prinssi! P - R - I - N - S - S - I - !"

Kun Lily oli varma ettei enää oksentaisi, hän nousi ylös, siivosi vessanpöntön ja tepasteli näreissään miehensä luokse. "Jaahas! Pitääkö meidän taas vääntää kättä tästä!?" hän huudahti ja nyrpisti nenäänsä Danielin alusvaatteille. "Ja sivumennen sanoen, vaihtaisit alusvaatteesi joskus! Niin - että pitääkö meidän taas tapella tästä!?" Daniel nyökkäsi ja hymyili ilkikurisesti. "Kääri hihasi, POJU!" Lily huudahti ja aloitti leikkimielisen tappelun miehensä kanssa.

"Prinssi muka..." Lily jupisi kun latoi vihanneksia kuppiin. "Tästä mieheni tilaamasta chili con carnesta tulee niin tulista, ettei hän unohda sitä ikinä!" hän ajatteli kostonhimoisesti. "Taidanpa vielä polttaa tämän pohjaan", hän mietiskeli.

Lily oli tehnyt toisenkin annoksen chili con carnea - perheelleen - vähemmän maustettuna. "Äiti, tämä ruoka on erittäin hyvää!" Antti kehuskeli. "Kiitos, kultaseni." Lily sanoi. "Sinä osaat kiittää ruuasta, kun taas TOISET SIAT EIVÄT OSAA!" hän huudahti, katsahti rumasti Danielia ja näytti tälle myös rumaa sormimerkkiä, jota Dan ei nähnyt, mutta lapset henkäilivät kauhistuneina.

"Niin, avioliitto on erittäin hieno asia. Kyllä, kyllä se on", Dan sanoi kun näki Antin epäilevän ilmeen. "Se on hieno asia, koska sillä löydät itsellesi elämänkumppanin, jota rakastat koko loppuelämäsi -" Dan keskeytyi kun Antti tirskahti. "Niin? Mikä niin hauskaa on?" hän sanoi pahastuneena. "S-sitä vain, että minä en osaa kuvitella itseäni naimisissa", Antti huudahti ja purskahti raikuvaan nauruun ja hänen ystävänsä naureskeli myös.

Antti odotti niin kauan kunnes hänen ystävänsä oli lähtenyt, kipitti makuuhuoneeseen, varmisti ettei ketään ollut lähettyvillä, koska hänen vanhempansa paheksuivat sängyllä pomppimista. Vanhempia ei näkynyt, joten hän loikkasi sängylle ja alkoi pomppia. "Hii!! Hiiihhhiiii!" hän huudahti, mutta Lily kuuli huudon ja riensi huoneeseen. "Nuori mies! Miksi sinä pompit sängyllä, vaikka sinua on kielletty tekemästä sitä?" hän katsoi Anttiin ankarasti, ja Antti kohautti olkiaan. Lily huokaisi ja riensi jatkamaan ruuanlaittoa.

Kun he olivat syömässä, Lily tunsi tuttua pistelyä vatsanpohjassaan. 'Jes!' hän ajatteli. Hän nousi tuolilta juuri sopivasti näkemään mahansa pompahtavan suuremmaksi. "Ihanaa! Nyt ei tarvitse mennä töihin!" Lily huokaisi onnellisena silmät säihkyen. "Mahtavaapa mahtavaa...", hänen miehensä totesi vieressä.

Eva kasvoi samana iltana taaperoksi. Pienen muodonmuutoksen jälkeen hänestä tuli aikas söpis, vai mitä luulette?

Isi päätti opettaa Evan kävelemään. Ensimmäiseksi Eva istui uppiniskaisesti paikallaan, eikä suostunut liikkumaan minnekään. Lopulta kun Dan oli lahjonut Evan, että tämä saisi synttärilahjaksi oman huoneen, tämä viimein suostui tulemaan isin syliin. Monen tunnin harjoittelun jälkeen Eva oli oppinut kävelemään ja juoksi lutraamaan vessanpöntön vedellä.

Ja tässä on uusi perheenjäsen; Andreas! Antti oli aivan innoissaan uudesta pikkuveljestä - hänen mielestään tytöt olivat 'mälsiä', koska niitten kanssa ei voi leikkiä autoilla, eikä ne ymmärtäis siitä mitään. Tälle Andreakselle hän voisi opettaa kaiken autoista.

"Taidanpa laittaa Andreaksen kehtoon", Lily tuumasi. "Minun täytyy kohta lähteä töihin, ja lastenvahti - aah! Siinä hän jo onkin!"

"Olepas kiltisti, Antti!" Lily huusi ennen kuin avasi oven ja astui autoon. Hän rullasi vielä auton ikkunan alas ja huikkasi: "Jääkaapissa on sitten porsaankyljyksiä, jos tulee nälkä! Hei sitten! Tulen kolmen aikaan takaisin!"

Dan astui ovesta ulos ja jupisi: "Heihei vaan sulle, kotihirmu; ei tuu ainakaan ikävä vähään aikaan." Antti katsahti isäänsä otsa rypyssä. "Mitä sanoit äidistä?" "E-en mitään", Dan sanoi. "Tai - no - hän on niin henkeäsalpaavan kaunis." Antti katseli isäänsä vielä huolestuneemmin. "Äiti? KAUNIS?", hän räjähti nauramaan. "Oletko aivan varmasti kunnossa, isä? Ettei vain ole kuumetta?"

Lilyn saapuessa töistä Dan ehdotti vielä yhtä lasta. "Sopiihan se", Lily sanoi hiljaa. "Mutta tällä kertaa se on prinsessa!" "Gggrrr... Niinhän sinä luulet", Dan hohotti ja kellisti Lilyn sängylle.

Lily nukkui muutaman tunnin - hän oli niin väsynyt sen kaikenmaailman peuhaamisen jälkeen. Kun hän nousi sängystä, hyvä ettei kaatunut siihen paikkaan. Sitten hänelle iski huono olo. "Taisi tuottaa tulosta", hän huudahti innoissaan oksennusten välissä. "Kultaseni! Onko kaikki hyvin?" Dan huusi makuuhuoneesta. "On! On!"

"Kotihirmu..." Dan jupisi juuri kun Lily astui huoneeseen. "Mitä sanoitkaan?", Lily kysyi ja rypisti otsaansa. "En mitään... En niin yhtikäs mitään..." Dan tuumasi.

Seuraavana aamuna Lily opetti Evaa puhumaan. "Tuttipullo on sellainen asia, josta saat maitoa, ja maitoa voi juoda!" Eva tuijotti vähän aikaa äitiään, kunnes sanoi: "Maito - pullo?" "Oikein hyvä, paitsi että se ei ole maitopullo, vaan tuttipullo. No, sitten sano nalle -" "Nalle", Eva sanoi kuuliaisesti. "Oikein hyvä! Sitten sano äiti!" 

Eva katseli mattoa, seiniä ja kattoa kun huusi: "Ei sano! Ei sano tuolle! EIJEIJEIJEI!!" Lily huokaisi. "No hyvä on! Sano sitten potta." Tässä kohdin Eva loi mitä syvimmän halveksuvan katseen äitiinsä. "Ei sitten... ei sitten..."

Kun Lily opetti prinsessaansa puhumaan, Dan päätti kohottaa kuntoaan. Hän avasi radion ja kävi jumppaamaan. "...ja yks, ja kaks, ja kol, ja nel. Kädet ylös! Polvet alas! Niska jäykäksi..."

Antti luki mielenkiintoista kirjaa roboteista, mutta naureskeli samalla kun kuuli isänsä ähkivän kun yritti kohottaa kuntoaan.

Kun Eva oli oppinut puhumaan, Lily nappasi pöydältä tämän päivän lehden, jonka oli jo lukenut ja lähti viemään sitä roskikseen. Keskellä pihamaata hänen vatsanpohjaansa nipisteli - taas! "Nyt saan yrittää uudestaan toista prinsessaani!" Lily lirkutti. "Oma pieni prinsessani siellä, niin."

Samana iltana oli Evan syntymäpäivä. Aika viehkeän näköinen nuori neiti. Toivon totisesti, että hänelle tulevat samanlaiset kissansilmät kuin Lohelan Evalla. Nyt takaisin tarinaan. Eva oli ottanut palan kakkua, kun hoksasi isänsä. Hän käveli Danin eteen ja sanoi: "Isi, missäs se minun huoneeni on?" "Se on tehty jo, kultaseni. Etsi se, niin löydät sen."

Samana iltana kasvoi myös Daniel. Hiusten muodonmuutoksen jälkeen hänestä tuli myös aika söpö. Ei ehkä ihan yhtä söpö kuin mitä Eva oli, mutta söpö kuitenkin.

Dan päätti opettaa Andreaksen puhumaan, ja Eva salakuunteli ja pesi samalla kakkulautasta.

"Sano isi", Dan sanoi Andrelle. "Iisi?" "Hmm..." Dan mietti. "No, kaipa se kelpaa... Sanohan sitten tuttipullo", Andreas katseli pottaa, osoitti sitä ja katsoi isäänsä kysyvästi. Dan naurahti. "Ei, ei se ole tuttipullo. Tuttopullo on sellainen josta sinä juot..." "Aa! Uuttipul?" Andreas sanoi ja väläytti söpön hymyn.

"No vaikka sitten niin", Dan huokaisi.

Kun oli saanut tarpeekseen salakuuntelusta, Eva kipitti olohuoneeseen peilille ja vaihtoi hiustyyliään. Hän lyhensi kiharaisia hiuksiaan radikaalisti. Hän päätti myöskin vaihtaa yöpuvun arkiasuun. "Yök... Kukkapaita ja vihreät housut. Pyydän äitiä ostamaan minulle toisenlaisia asuja.", hän soperteli. Hän juoksi alakertaan hakemaan lisää kakkua, kunnes muisti, että olikin siivonnut sen pois.

"Voi minua tyhmää!" hän huudahti ja löi kädellä otsaansa. "Joku sitten osaa olla idiootti." "Aivan, ja se olet sinä, Eva!" Antti oli hypännyt kulman takaa esiin ja naureskeli Evan hämmentyneelle ilmeelle. Eva jäi miettimään, missä välissä hänestä oli tullut idiootti.

Lily oli ollut nukkumassa koko ajan Antin huoneessa, kun ei ollut jaksanut raahautua omaan makuuhuoneeseensa. Yhtäkkiä hän heräsi vatsassa polttelevaan kipuun. "Taasko tämä sama rääkki", hän huusi. Eva ja Antti juoksivat huoneeseen kun kuulivat äitinsä rääkyvän, kiljuvan ja huutavan. "Äiti, ollaanko me -" Eva sanoi, "- tehty mitään..." hän lopetti hiljaisella äänellä. Antilla taas oli toisenlainen asenne.

"Sieltä tulee tietenkin pieni poika. Toinenkin pikkuveli minulle", hän sanoi perin itsetyytyväisellä äänellä, mutta lopetti, kun Eva mulkaisi häntä rumasti. "Sieltä tulee kyllä pikkusisko minulle."

Loppujen lopuksi sieltä tulikin poika, jonka nimeksi annettiin Christian, ja Antti katsoi Evaa mitäs-minä-sanoin -katseella. Eva tuhahti ja pyyhälsi pois huoneesta.

Nyt Evan luonne. Neiti on siisti; 5, sangen menevä; 5, toimelias; 6, leikkisä; 6 ja kiltti, 5.

 

Tässä on sitten heidän talonsa kaikkine huoneineen. Ei ole kovin iso kylläkään, mutta riittävän iso kuusi-henkiselle perheelle.

 

Tässä on sitten Antti, joka kasvoi teiniksi. Yyh, minkä näköinen. En ottaisi häntä perijäksi, enkä voisikaan koska tämä on adoptoitu.

Antti pitää mustahiuksisista naisista, jotka meikkaavat, mutta todellakin inhoaa hajuvettä, koska ne kutittavat nenää. Antin tavoite on tieto.

Antti on siisti; 5, menevä; 9, toimelias; 6, vakava; 3 ja marisija; 3.

Seuraavassa osassa näemme kun Eva kasvaa, ja samoin Andreaksen ja Christianin kasvamisen, ja luultavasti myös Lilyn vanhenemisen.

Hauskoja lukuhetkiä!

Lily

Jäimme viimeksi siihen, kun Lily pohti olisiko raskaana... No, nyt me saamme selkoa siihen ;)

Tässä selkoa asiaan ;). "Voi miten ihanaa!", Lily huudahti kun hänen mahansa pompahti. "Saan sittenkin oman tytön!" Hän kuuli, kun Petri huusi vessasta: "Se on kyllä poika, kultaseni!"

Lily laittoi kädet lanteilleen ja mulkoili miestään, kun tämä tuli suihkusta. "Mutta kun se on tyttö!" Petri tuli vaimonsa luokse ja kiersi kätensä tämän olkapäille, ja sanoi itsetyytyväisenä: "Mutta, se on poika!" Lily riuhtaisi itsensä irti. "Senkin sika! Ihan niin kuin en tietäisi, että olet soittanut adoptiokeskukseen ja ilmoittanut haluavasi pojan! JA VIELÄ ILMAN MINUN LUPAANI!", hän huusi raivoissaan ja etsiskeli kädellään keittiön laatikostosta kaulinta. "Odotahan, kunhan löydän kaulimeni", hän mutisi ja käänsi kaikki laatikot ylösalaisin, mutta ei nähnyt, kun hänen miehensä virnuili tämän takana. Petri hiipi heidän makuuhuoneeseensa ja tarkisti patjan aluksen. "Hah! Kotihirmu ei tiedäkään, että nappasin kaulimen, jotta hän ei voisi hakata minua sillä..."

Seuraavana iltana:

Lily oli herännyt ja juuri kun nousi ylös sängystä, hänen vatsansa pompahti. "Toivon todella, että vauva on tyttö", hän mutisi, ja laittoi sängyn lakanaa paremmin patjan alle, kunnes hänen kätensä osui johonkin kovaan. "Jaahas! Vai että sillä tavalla! 'Rakas' mieheni onkin laittanut kaulimeni tänne." Hän varoi huutamasta, jottei Petri heräisi. Hän kuitenkin käänsi kylkeä, ja mutisi unissaan jostain avaruusaluksesta mikä tulisi noutamaan tämän seuraavana iltana.

Lily pudisteli päätään, ja kävi hänkin pitkäkseen sängylle, mutta pomppasi ylös, kun kuuli jonkun tiirikoivan ovea auki. Hän kurkisti ikkunasta, ja näki rosvon astuvan sisälle. Hän odotti vähän aikaa ja ryntäsi puhelimeen soittamaan poliisille. "Talossani on murtovaras! Osoite on Talikontie 235, 33100 Veronala!" hän kuiski puhelimeen. Vähän ajan kuluttua poliisi saapui heidän taloonsa ja sai varkaan kiinni itse teossa. He kävivät kaksinkamppailun makuuhuoneessa; Petri ei herännyt. Rosvo jäi pahasti alakynteen ja antoi lopulta periksi, kun poliisi oli hutkinut tätä tarpeeksi pampulla päähän.

Kun he olivat lähteneet, Lily vilkaisi miestään ja pudisteli päätään epäuskoisena. "Siis hei! Eihän toi herää vaikka tiputtaisin kasan alasimia ton päähän."

Seuraavana aamuna kun poika saapui, Lilyn oli pakko myöntää, että tämä oli söpö. "Hei! Minä olen Antti ja kuulun teidän perheeseenne nyt!" poika sanoi kun astui sisälle heidän taloonsa. "Sinä olet varmaan äitini! Äiti, voisitko lukea minulle sadun?" Lily suostui mielihyvin.

"...ja ne pikkunallet kävivät kaupassa ja törmäsivät kilpikonnaan, joka oli myös ostoksilla -" "Miksi se kilpikonna oli ostoksilla?" Antti kysyi, ja Lily huokaisi, "kuulehan, minä en tiedä... -ja he pyysivät kilpikonnan heille teelle. Kilpikonna sanoi nimekseen herra Kilpinen..."

Illalla kun Lily oli siivoamassa Antin jälkiä, hän tunsi outoa tunnetta mahassaan. "AAAIIH!! SAATTUU! Petri! PETRI! Miksi sen miehen pitää nyt olla töissä?" hän voihki. "Ei tämän näin paljon pitänyt sattua", Lily sanoi hampaat irvessä. Pian hänen käsivarsillaan makasi pieni tyttönen. "Ooi! Tämä onkin äidin pikku tomaatti!" Petri oli myös saapunut kotiinsa. Hän kaappasi tyttösen syliinsä ja sanoi "Tämä on ilmiselvä isin pikku pökäle."

Ariadna kiukustui ja vetäisi tyttösen takaisin syliinsä. "Minä vien hänet nyt nukkumaan." Lily sanoi kiukkuisena.

Vain muutama tunti tyttösen syntymän jälkeen Lily hyppäsi jälleen sänkyyn Petrin kanssa. "Taasko lapsi?" Petri ihmetteli kovaan ääneen. "Shh...", Lily sanoi ja työnsi sormensa Petrin huulille. "Kyllä vain, uusi tyttönen, eikä sitten sanaakaan!"

Muutaman tunnin ja useiden kikatuskohtausten jälkeen Lily ja Petri nukkuivat niin söpöinä ja Antti tuli heidän viereensä ja naureskeli heille. "Hehheh! Odottakaapa kun kerron kavereille..."

Tämä osa olikin lyhyt, koska enempää kuvia ei ole... :) Kerron tyttösen nimen seuraavassa osassa ja samoin hänen luonteensa... Samoin kerron tämän 'Petrin' oikean nimen. :D

Hauskoja lukuhetkiä!

Lily Callan oli hyvin varakkaan perheen vanhin lapsi. Häntä lellittiin, ja hän sai aina kaiken mitä halusi.  Asuessaan vanhempiensa luona, maatessaan sängyssään kahdeksantenatoista syntymäpäivänään, hän odotti äitiään ja ísäänsä, jotka toivat hänelle yleensä erittäin kalliin lahjan. Kop kop! "Sisään!" huusi Lily. Hänen äitinsä tuli syntymäpäiväkakku edellä huoneeseen. "Hyvää syntymäpäivää, kultaseni", hänen äitinsä sanoi hymyillen. Lily katseli uteliaana pikkusiskoaan joka oli myös tullut huoneeseen - ja hänellä oli kirjekuori kädessään. Lilian astui eteenpäin ja antoi kirjekuoren Lilylle hymillen leveästi. Lily avasi kirjekuoren, ja löysi sieltä rahaa, 20 000 simeleonia. Hänen suunsa loksahti apposelleen. "Ä-äiti! Onko tämä m-minulle?" hän kysyi epäuskoisena. Äiti vain hymyili ja nyökkäsi. "Saat tehdä sillä mitä haluat, kultaseni." Lily juoksi heti tietokoneelleen etsimään vapaata tonttia, johon saisi rakennettua kartanon. Hän selaili vapaita - tyhjiä - tontteja. "Liian pieni... Vieläkin liian pieni", hän mutisi, "haa! Nyt tärppäsi! Tämä maksaa tosin 15 200 simeleonia, mutta mitä siitä." Hän oli juuri ostanut tontin, kun hänen äitinsä astui sisälle. "Kultaseni, muistinko sanoa, että me emme enää anna sinulle rahaa, vaan sinun täytyy tienata sitä itse?" Lily aukoi suutaan tyrmistyneenä. Juuri kun hän oli ostanut ison tontin. Lily päätti lähteä tontille ja jäädä asumaan sinne.

Lily oli saapunut tontilleen. 'Tämä on kyllä iso', hän ajatteli, 'mutta kun teen tarpeeksi töitä, nain rikkaan miehen, niin sitten voin rakentaa niin ison kartanon kuin haluan.'

Neitokaisen tavoite on suosio, ja hän haluaisi päästä sotilasuran huipulle. Hän haluaisi mustahiuksisen miehen, toki omilla hiuksilla varustettu mies myös kävisi, mutta hän ei todellakaan haluaisi miestä joka löyhkäisi hieltä! Neiti on siisti (7), menevä (5), toimelias (5), vakava (3) ja kiltti (5).

"Näillä 4 800 simeleonilla ei saa kyllä yhtikäs mitään", hän puuskahti näreissään ja vilkuili otsa kurtussa rahojaan, jotka odottivat hänen taskussaan vain käyttämistä.

"Tämmöinen pieni koppiko vain?" Lily puuskahti kun oli tehnyt sellaisen talon minkä niillä rahoilla saisi. "No, onhan tämä tyhjää parempi." Hän astui taloon sisälle, ja löysi oikein mukavan kirjan ruuanlaitosta.

'Töitä pitää hankkia', Lily ajatteli. Hän otti maasta tilaamansa sanomalehden ja etsiskeli hänelle sopivaa työpaikkaa. "Ei... ei, lääketiedettä... Potilaat kuolisivat kun näkisivät minut lääkärintakki päällä...", hän mutisi. "Ei... ei tämäkään. Noh, ei löytynyt sotilasuran töitä, mutta tästä saa parhaimman palkan." Hän soitti Veronalan tiedekeskukseen ja tiedusteli, olisiko lehdessä ollut työpaikka vielä vapaana. Ilokseen hän sai kuulla, että hän oli ainoa hakija.

Ennen kuin Lily ehti sisälle taloonsa, hän huomasi, että naapurit olivat tulleet toivottamaan hänet tervetulleeksi naapurustoon. Muista hän ei välittänyt, mutta huomasi, että Regina Tiihosella oli mielenkiintoista sanottavaa. "Niin, minusta olisi mukavaa, jos pääsisi avaruusaluksella kuuhun. Olen aina halunnut käydä kuussa!" Regina kertoi innoissaan Lilylle. "Hmm.. hauskaa, että se on sinusta mukavaa...", Lily sanoi muissa maailmoissa. Valkopukuinen nainen - jonka nimeä Lily ei tiennyt - ei tiennyt, kannataisiko kaveerata tuollaisen köyhän ihmisen kanssa. Hän päätti että ei, koska lähti kävelemään kotiinsa.

Lily päätti lähteä miehenmetsästykseen, ennen kuin olisi liian vanha siihen. Hän kutsui taksin ja astuessaan taksiin hän sanoi: "Tyylikeilaradalle, kiitos!" Kuljettaja nyökkäsi ymmärryksen merkiksi.

"Jiihaa! Nyt tulee kaato!" Lily huudahti kun sai pallon vierimään hyvässä kaaressa kohti keiloja. "Äähh... Vain kolme kaatui..." Hän otti uuden pallon ja kokeili vierittää sitä, mutta se jäi hänen sormiinsa kiinni ja lennähti päin turvakameraa (millä tämä kuvakin on otettu.) Hän laittoi käden suulleen. "Hups... Ei ollut tarkoitus", hän sanoi ja punastui heleästi.

Lily oli tutustunut stadilla mieheen, jonka nimeä en muista. (Olis pitäny laittaa se nimi muistiin!) Kutsun tätä miestä nyt Petriksi - :D -. Lily huomasi, että miehen pystyi hurmaamaan helposti, ja käytti tätä hyväkseen. "Voi, kun sinä olet oikein komea", hän lirkutteli Petrille siinä toivossa, että tämä rakastuisi häneen. Petri oli oikein mielissään, mutta joutui lähtemään kotiin kun Lilyn kimppakyyti saapui. "Hei, nähdään taas joskus", Petri huikkasi ennen kuin lähti pihasta. Lily taasen vaihtoi työvaatteet päälleen ja asteli autoa päin ajatellen Petriä ja sitä, minkälaisia heidän lapsistaan tulisi, jos - ja vain jos - he menisivät naimisiin.

"Auts!" hän huudahti. Hän oli kävellyt vahingossa ovesta ohi ja törmännyt autoon. Kuljettaja tärisi naurusta etupenkillä, ja loi hymyilevän katseen Lilyyn.

Tullessaan töistä Lily suorastaan lensi puhelimen ääreen ja soitti Petrille. "Haluaisitko tulla meille?" hän kysyi siirappisella äänellä. "Totta kai, Lily", vastasi Petri toisesta päästä yhtä siirappisella äänellä.

Kun Petri saapui, Lily riensi häntä vastaan ja halasi pitkään. Päästyään sisälle hän pyysi Petriä treffeille kanssaan. Petri vastasi kyllä naama säteillen. Lily hyökkäsi hänen kimppuunsa ja suuteli tätä hellästi. Petri oli aivan häkeltynyt siitä, että noin kaunis nainen halusi olla tällaisen rumiluksen kanssa.

Lily oli pyytänyt Petriä muuttamaan luokseen, ja tämä oli suostunut mielihyvin. Petri oli ollut vielä niin hyvällä tuulella, että Lily oli mennyt kihloihin hänen kanssaan. (Näistä ei ole valitettavasti kuvia - ne on hävinny.) Samana iltana Lily raahasi Petrin ulos ja rakennusmiehet valtasivat hänen mökkinsä - purkivat sen ja rakensivat uuden talon tilalle. Ai niin, Petri toi mukanaan 19 000 simeleonia. Lily oli ollut niin tyytyväinen uuteen taloonsa, että pyysi Petriä menemään naimisiin hänen kanssaan. Petri suostui tähänkin, josta Lily riemastui.

(Huomatkaa, että molemmat ovat vaihtaneet hiustensa tyyliä.) Lily oli juuri tullut töistä kotiin ja riensi rentoutumaan sänkyynsä pitkän työpäivän päätteeksi. Petri seurasi häntä sinne, ja Lily ilahtui, kun sai seuraa. Hän kysyikin mieheltään, että voisivatko he tehdä lapsen, ja Petri vastasi myöntävästi.

"Hihhihiii!" Lily kikatti kun he olivat täydessä touhussa peiton alla, ja Petri selätti hänet nurin pitkän leikkimielisen painimisen jälkeen.

Seuraana aamuna aikaisin, monta tuntia ennen kuin hänen piti lähteä töihin, Lily oli tehnyt itselleen aamupalaa, mikä oli vähän palanut. Kesken syömisen Lilylle tuli kauhean huono olo ja hän nosti käden suulleen, mutta tunne meni ohi ja hän jatkoi syömistä. Syötyään annoksen hänelle tuli taas huonon olon tunne, tällä kertaa pahempi, hän nousi ylös ja juoksi käsi suun edessä vessaan.

'Onkohan tämä vauva?' Lily ajatteli. 'Minusta olisi mukava saada oma äidin pieni tomaatti.' Hänen ajatuksensa keskeytyivät kun hän oksensi taas. 'Toivottavasti se on tyttö', hän ajatteli salaa mielessään.

Saako hän oman äidin pienen tomaatin? Onko se tyttö vai poika? Se selviää ensi osassa.